Kuka laskee?

 Jouluun on 85 päivää.

Myönnän olevani Joulu-ihminen no.1. Minulla on jouluradio tallennettu auton kanavaluetteloon ja kyttään jo toiveikkaana, joko se olisi lähtenyt käyntiin. Yleensä maltan odottaa joulukuun ekaan päivään, mutta jostain syystä minua on aikainen joulukärpänen puraissut. On vaan sellainen jouluinen fiilis. Luulen, että se alkoi siitä, kun huomasin riemukseni, että Tokmanni myi jo suurta herkkuani -joulusuklaata. Söin paketillisen sitä ja puff, nyt on joulufiilis koko ajan. Mietin jo joululahjoja ja pitäisikö laittaa joululikööri tulemaan. Kahtena viime yönä en voinut hillitä itseäni ja laitoin spotifysta oman joululaululistani soimaan ja minulla on sellainen bluethoot panta, mikä on mukava nukkuessa. Yleensä käytän sitä äänikirjojen kuunteluun, mutta nyt kuuntelin joululauluja. Nukuin niin hyvin ja kärsimätön joulusielunikin oli onneissaan. Viime vuonna tein aika surkean tekeleen piparkakku raapimapuusta. Ehkä tänä vuonna suunnittelen kunnolla. Piirrän paremmat kaavat. Piirrän ylipäätänsä kaavat. Raapimapuun puolustukseksi sanottakoon, että se kaikkia painovoiman lakeja uhmaten kuitenkin pysyi pystyssä loppiaiseen saakka ja se keräsi paljon sympatiaa facebookin Ei mennyt niinkuin strömssöössä-ryhmässä, jossa ehdoton suosikki kommenttini oli: "Tuoltahan ne näyttää parin kuukauden käytön jälkeen 😁". No niin näyttääkin!

Kun annan tai saan joululahjan, arvostan sitä, ettei ole annettu  lahjaa vaan koska jotain pitää antaa. Se on kaupallinen ajattelutapa ja pilaa koko idean. Parhaa lahjat on ne, missä näkee, että toista on ajateltu. Kuunnellut häntä koko vuoden, muistaa ehkä keskustelun tai osaa vastata tarpeeseen, jota toinen ei ole pyytänyt. Sen ei tarvitse olla kallista, pienistäkin eleistä näkee, että toinen on ajatellut sinua. Esimerkiksi: ystäväni saattaa elokuussa sanoa, että hän vaikka tarvitsisi keittiövaa'an, mutta ei osta sitä. Aikaa kuluu ja asiaa unohtuu. Jouluna hän saa keittiövaa'an ja on silleen, että mistä tiesit, että tämmösen just oon tarvinnut. Tai jos ystäväni katsoo vierestä kun käytän omenaporaa ja päivittelee, että kuinka hän on aina tehnyt käsin... Tadaa. Tänä vuonna teen paljon itse, en varmaan osta paljonkaan, joten niille, jotka ovat ihastuneet omenahillooni, annan purkillisen sitä. Mielestäni varmaan ällöttävin jouluherkku kraavilohen lisäksi on ehdottomasti vihreät kuulat. Vihasin niitä yrjöpalleroita jo pienenä ja sain aina, AINA niitä joululahjaksi. YAK: Kateelisena katselin muiden konvehtirasioita niellessäni itkukurkussa niitä, koska olihan ne syötävä. Okei, en myöskään ole suuri fani liköörikarkeille ja belgialaiselle suklaalle, mutta nekin menisivät, jos ei tarvitsis syödä vihreitä tai minkään värisiä kuulia. Tunnen monia ihmisiä, jotka sanovat, että ne on ihan ok, mutta tunnen vain kolme ihmistä tällä planeetalla, jotka suorastaan rakastavat niitä yli kaiken. Näille ihmisille ostan niitä joululahjaksi vain ja ainoastaan siitä syystä. Jos joku rakastaa niitä yrjöpalleroita, he todella ansaitsevat saada niitä edes kerran vuodessa lahjaksi. 

Internet vs. Reality