maista maista mansikkaa

 Kirpun kanssa on aloiteltu kiinteitä. Ostin maistelututin, johon voi laittaa sisälle esim. mansikkaa, jotta saa uusia makuja, mutta ei ole tukehtumisvaaraa.  Aloitimme myös soseet. Kirppu on aika valikoiva ja suosikkimaut löytyvät aika nopeasti ja hän kyllä ilmoittaa, jos jostain ei pidä. Kun mitta maha tulee täyteen, lusikka ja lautanen saa kyytiä, samoin äidin hermot. Jos jostain en tykkää, niin se on ruualla sohlaaminen. Pidän itseäni aika kärsivällisenä (useimmiten), mutta käymme Kirpun kanssa usein painokkaita keskusteluja siitä, kumpi lusikkaa pitää. Koordinaatio kun on mitä on. Yllättävänkin hallittu lusikan nappaamiseem ilmassa, mutta sen saaminen suuhun ei onnistu, jos sitä haluaa heilutella vimmatusti. Myös naksut ovat tulleet kuvioihin ja nene vasta on huippis juttu! K-kaupan mansikkanaksut ovat parhaita, niissä on pieni mansikan häivä ja ne eivät tahmaa joka paikkaan kiinni, niin kuin muut naksut. Näitä joskus äitikin unohtuu matustelemaan. 

Ei tämmösiä hienouksia Kipinän vauva-aikana ollut. Eikä myöskään maanmainioita naksuja!

Kipinä aikoinaan söi kaikkea, missä oli banaania ja hyljeksi kaikkea, missä oli parsaa. Hän oli helppo ruokittava. Kirpun keskittymiskyky on aika onneton ja hän ei juuri tykkää mistään hedelmäsoseista. Aurinkoinen on ihan nounou. Sen sijaan kaikki missä on mustikkaa on pop. Omenainen kuningatar on hänen lemppari. Hän myös ihastui lohen makuun niin, että söi sitä minun kalakeitostakin. Pikkukalastajan herkku on todella nimensä veroinen. Maistelututista maistuu erityisesti mansikka ja meloni. 

Tuo lusikka on suoraan saatanasta. Ei minkäänlaista kontrollia siinä tärkeimmässä osassa.
Pitää hankkia kovamuovinen

Yritin antaa paloja kurkkua banaania ja mansikkaa, mutta palat eivät kelvanneet. Myös vesi on tullut kuvioihin. Kirppu näyttää joka kerta siltä, kuin olisi tullut kusetetuksi, kun ottaa huikat vesipullosta. Taitaa mamman boobi olla vielä paras nestelähde. Enää ei onneksi kakata 12 kertaa päivässä. Lompakko ja pyykkäri kiittää.